Anna Eriksson M, arvostelu

Commons.wikipedia.org

Yleisarvostelu: puolitoista tuntia käsittämätöntä paskaa.

Tietysti filmifestivaaleilla kriitikot joutuvat tästä jotain lausumaan tolloksi leimautumisen pelossa. Kukaan ei halua ensimmäisenä sanoa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita.

Pääosassa filmissä on Anna Erikssonin perse. Se onkin tuotoksen parasta antia. Sivurooleissa esiintyy mm. rannalla tupakoiva flamencotanssia, sademetsän puutarhuri sekä parrakas mies, joka kuuntelee nauhurilta puhetta panemisesta.

"Kokeellinen M  käsittelee Marilyn Monroen hahmon kautta kuolemaa ja seksuaalisuutta ja niiden välistä synkkää suhdetta. Se on myös tutkielma miehen katseesta, jonka kohteena Eriksson itse esiintyy täysin paljaana eikä pelkästään alasti." Tämä omakehua tihkuva analyysi ei varmasti aukea kellekään katsojalle eikä Marilynin tuntijalle.

Italialaiset kriitikot myöntävät suoraan, etteivät saaneet filmistä mitään tolkkua, mikä tietysti harmittaa suomalaisia kulttuuripiirejä. Italialaisten festivaaleilta näyttää kokonaan puuttuvan sarja - muu roska, jossa tällä tuotoksella olisi saattanut olla pieniä pärjäämisen mahdollisuuksia.

Eriksson myös leikkasi elokuvan. Jos tämän olisi puolentoista tunnin sijasta leikannut puolentoista minuutin mittaiseksi, kokonaisuus olisi saattanut olla aavistuksen ehyempi.

Tällaisia "taide-elokuvia" on YouTube väärällään. Niille katsojille, joita tämä tuote ei ainoastaan ahdistanut ja pitkästyttänyt, vaan myös vitutti vakuutan, että maailmassa on myös hienoja, erilaisia elokuvia. Kehotan tutustumaan  esim. sellaisten ohjaajien/käsikirjoittajien  filmeihin kuten Dali, Bunuel, Godard, Kubrick tai Tarkowski. 

Elokuvan American Beauty "tuulessa lentävä muovipussi"-kohtauksessakin oli enemmän syvyyttä kuin yhdessäkään otoksessa Erikssonin tuotteessa.