Afganistan, tuo jylhien vuoristojen, loputtomien sotien ja hukattujen sukupolvien maa.
Afganistan on pääasiassa vuoristoa ja harvaanasuttua vuoristoylänköä. Silti siellä asuu 31 miljoonaa ihmistä vähän yli Suomen kokoisella alueella. Islam on valtauskonto. 80% väestöstä on sunneja. Afganistanissa puhutaan 30 kieltä. Pääkielet ovat paštu ja dari. Maalla on luonnonrikkauksia, mutta ne ovat tällä hetkellä heikosti hyödynnettyjä. Maatalous pystyy tuottamaan viljaa omaan käyttöön. Päätuotteeksi ja vientiartikkeliksi on nousemassa oopiumi.
Alueella on sodittu aina. Kiistat johtuvat toisaalta strategisten kulkureittien ja solien hallinnasta, toisaalta kirjavista heimokulttuureista. Heimot ovat sukupolvesta toiseen tottuneet taistelemaan ja puolustamaan maataan ulkoisia uhkia vastaan. Milloin ulkoista uhkaa ei ole, taistellaan keskenään. Maa on melko helppo vallata, mutta sen pitäminen ja hallitseminen on tuskallista. Sen ovat monet suurvallatkin vuosien saatossa karvaasti kokeneet.
Afganistanin alue on muinoin kuulunut Persian valtakuntaan. Aleksanteri Suuri valloitti sen 300-luvulla. Tataari Timur Lenk 1300-luvulla. 1800-luvulla sodittiin kaksi afgaanisotaa, kun Iso-Britannia yritti valloittaa Afganistanin estääkseen Venäjää saamasta sitä. Kolmas afgaanisota käytiin heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen brittiläistä Intiaa vastaan ja britit tunnustivat Afganistanin ulkopoliittisen itsenäisyyden 1919.
1978 alkanut Afganistanin sota käytiin Neuvostoliiton, sen tukeman Afganistanin demokraattisen tasavallan ja tätä vastustavien konservatiivisten muslimien ja heimojen välillä. Kesään 1978 mennessä Itä-Afganistanista alkanut kapina oli levinnyt maanlaajuiseksi. Afganistan ja Neuvostoliitto solmivat YYA-sopimuksen. 24. joulukuuta 1979 Neuvostoliiton laskuvarjojoukot miehittivät Kabulin, tappoivat Hafizullah Aminin ja vaihtoivat pääministeriksi maanpaossa olleen Babrak Karmalin. Lopulta neuvostoliittolaisia soti maassa 120 000.
Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ei tyytynyt Neuvostoliiton tuomitsemiseen YK:ssa vaan ryhtyi laajoihin diplomaattisiin rankaisutoimiin sekä erilaisiin talouspakotteisiin Neuvostoliittoa vastaan. Asevarustelukierre käynnistyi uudelleen ja imi jo muutenkin taloudellisesti pysähtyneen Neuvostoliiton voimavaroja.
Yhdysvallat tuki afgaanitaistelijoilta Jimmy Carterin presidenttikaudella ja varsinkin Ronald Reaganin tultua presidentiksi vuonna 1981. Virallisesti Yhdysvallat oli kieltänyt aseellisen tukensa afgaanitaistelijoille ja toimitti heille ainoastaan neuvostovalmisteista aseistusta. Tätä saatiin ostettua Neuvostoliiton entisestä liittolaismaasta Egyptistä. Lopulta mentiin niin pitkälle, että Kiinassa ryhdyttiin valmistamaan kopioita neuvostomallisista aseista, jotka leimattiin kopioilla neuvostoliittolaista leimoista.
Kommunistihallintoa vastaan taistelleita muslimisissejä nimitettiin nimellä mujahideen. He saivat tukea Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Pakistanista ja arabimaista. Neuvostoliitto vetäytyi pahoin raunioituneesta maasta 1989. Ihmisiä oli kuollut 1,3 miljoonaa ja noin kuusi miljoonaa eli pakolaisina. Sota aiheutti suhteellisesti ottaen maailman laajimman muuttoliikkeen sitten toisen maailmansodan.
Neuvostojoukkojen vetäydyttyä taistelut jatkuivat sisällissotana. Huhtikuussa 1992 mujahidin-joukot valtasivat Kabulin.
Vuonna 1994 alkoi voimistua Taliban-liike, jonka sissit valtasivat Kabulin vuonna 1996 ja teloittivat miltei ensi töikseen julkisesti entisen presidentin Najibullahin. Maassa otettiin käyttöön šaria-laki erittäin ankarasti tulkittuna. Vuoden 1998 lopulla Taliban hallitsi 90 prosenttia maasta.
Vuonna 2001 Yhdysvallat ja Britannia hyökkäsivät Afganistaniin syyttäen Talibaneja New Yorkiin ja Washingtoniin suunnattujen terrori-iskujen takana olleen Al-Qaida terrorijärjestön tukemisesta. Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian lisäksi useat muut länsimaat lähettivät maahan omia sotilaitaan osana Yhdistyneiden Kansakuntien valtuuttamia ISAF-joukkoja. Myös Suomi osallistui tähän toimintaan. Kansallisia joukkoja koulutettiin ja tavoitteena oli siirtää turvallisuusvastuu 2011 alkaen vähitellen Isaf-joukoilta Afganistanin omille voimille. Jo paljon sitä ennen havaittiin, ettei tehtävä ollut helppo. Ns. kansallisilla joukoilla oli vähäinen motivaatio puolustaa Afganistaniksi kutsuttua aluetta, jota aikojen alusta oli johtanut heitä riistävä sulttaani tai sissipäällikkö tai ulkovaltojen pystyttämä nukkehallitus. Heille sotilaskoulutus oli vain mukavaa kerhotoimintaa. Tärkeintä oli kohtuullinen palkka ja muut edut sekä oma kalashnikov, jolla oli mukava ampua ilmaan sukujuhlissa. Öisille vuorille sissejä tappamaan sen kanssa ei lähdetty.
Suomalaiset talvisodan opit ja koulutukseen käytetyt miljoonat valuivat Balkin maakunnan hiekkaan. Donald Trump realistisena bisnesmiehenä tajusi, että Afganistanista pitää irrottautua. Silti kaikki tapahtui Joe Bidenin aikana 2021 kovin äkisti. Isaf-joukot eri maista kotiutettiin keväällä. Amerikkalaiset lähtivät heinäkuun alussa päätukikohdastaan Bagramista yön pimeydessä kuin varkaat. Kalusto jätettiin ryöstelijöille.
”Koettakaa nyt pojat pärjätä vielä aamuun niin saadaan vaihto”- sanoi luutnantti Rajala Antti Tuurin Talvisodassa. ”Tottaahan me vastaan pistetään, jos vain joku hengis o” – vastasi joukkueen vänrikki Kantola.
Paikallisille asevoimille amerikkalaiset eivät vaivautuneet ilmoittamaan mitään. Ei edes tuota: koettakaa nyt pojat pärjätä. He lähtivät ilmoittamatta klo 3 yöllä tukikohdasta, jossa parhaimmillaan palveli 100 000 miestä. Mukaansa he ottivat myös 20 vuoden aikana kerätyn kiitollisuuden ja hyvän tahdon. Sitäkään he eivät afgaaneille jättäneet.
Mitä tapahtui sen jälkeen? Taliban valtaa alueita takaisin muutama maakunta viikossa – tahdilla. Kansallinen armeija ja poliisit välttävät taistelukosketusta. He vetäytyvät tukikohtiinsa ja ampuvat sieltä raskaalla tykistöllä. Osa kranaateista menee omalle torille. No, voihan sissejä olla sielläkin.
Tätä kirjoitettaessa 13.8.2021 maan toiseksi suurin kaupunki Kandahar on Talibanin hallinnassa ja Kabulia painostetaan. Uusi pakolaisaalto käynnistetään. Länsimaat, Suomi muiden joukossa, yrittävät pelastaa oppaitaan, tulkkejaan, vasikoitaan ja muita tukihenkilöiltään. Suurlähetystöjen dokumentteja poltetaan. Tilanne tuo elävästi mieleen Vietnamista lähdön.
Entä tämän jälkeen? Taliban palaa valtaan entistä voimakkaampana. Se on viimeisen 40 vuoden kuluessa kukistanut Neuvostoliiton, USA:n, YK:n ja Suomen. Länsimainen miekkalähetys tuli tiensä päähän. Se ei toimi ainakaan viidakossa tai vuoristossa. Se ei toimi taistelijoita vastaan, jotka liikkuvat kansan sisällä ja joita ei voi ostaa rahalla ja joita yhdistää vankkumaton uskontoon perustuva maailmankatsomus.
Mitä meillä on annettavaan Afganistanille? Onko sivistyksemme parempi? Pitääkö kaikkien tiedostaa länsimainen demokratia, naisen oikeudet, intersektionaalinen feminismi, kommunismin pelko ja Jeesus?
Näihin kysymyksiin ehkä et ole oikea henkilö vastaamaan, ellet ole syntynyt Hindu Kush-vuorilla, kuulu hazara-heimoon ja puhu daria.
”Vihdoin vaivun uneen
Ja taas mä kuulen
Nuo äänet kaukaiset
Huudot ja laukaukset
Dosvidanja Afganistan
Kuolleita Aleksej ja Miška”
(Pelle Miljoona)