Uudenvuodenpuhe 2022

 

Kansalaiset!

Uusi vuosi on jälleen alkanut ja kehitys tulee menemään monen mielestä vittumaisempaan suuntaan.

Korona ei vain ota laantuakseen. Kaksi vuotta sitä on jo jatkunut eikä loppua näy. Kukaan ei enää muista kuinka mones aalto on menossa. Syksyllä jylläsi delta-muunnos, jouluna omikron. Kuinka monta kertaa STM:n Liisa-Maria Voipio-Pulkkikin on käynyt kameroiden edessä kertomassa, että nyt näkyy valoa tunnelinpäässä. Aina kun Maran Timo Lappi on käynyt marisemassa ravintoloiden avaamisesta, se on ollut varma merkki uuden aallon syntymisestä. Päivittäiset tartunnat ovat jouluna lähennelleet 10 000:ta.

Valtiovalta on näyttänyt esimerkkiä. Bile-Sanna lähti altistuneena baariin ja bailasi aamu neljään käsiveskankannattaja Ilmarin kanssa. Fiksuna tyttönä pääministeri Sanna jätti virallisen puhelimen kotiin, koska arvasi, että ikävät turvallisuusihmiset kohta alkavat viestitteleen. Sanna oli aikaisemmin Voguen kannessa, mutta on nyt koko maailman naurun ja pilkan kohteena, eikä syyttä. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on jo pitkään roikkunut hätäjarrussa ja nyt hänen varovaisuutta korostava politiikkansa on saanut entistä enemmän kannatusta.

Koronatilanteen piti normalisoitua kun saadaan rokotteita. Piti saada 80% rokotekattavuus, niin sitten helpottaa. Ei helpottanut, toinen pistos piti ottaa. Ei helpottanut sittenkään. Kolmannen rokotuksen aikaistamisesta on jo tehty päätös ja neljättä suunnitellaan. Niitä, jotka ei ole ottaneet rokotetta syyllistettiin. Tällä hetkellä puolet sairaalahoitoa vaativista koronapotilaista on rokotettuja. Syynä tilanteeseen ovat Sannan kaltaiset nuoret sukupolvet, joiden mielestä bailaan pitää päästä milloin vain ja vanhemmille boomereille ei tarvitse sanoa päivää, ei edes saman puolueen tovereille eduskuntatalon käytävillä.

Oli kuntavaalivuosi. Vaalit päätettiin kuitenkin siirtää keväämmälle. Siirto otettiin mediassa ymmärryksellä vastaan. Vaalien terveysturvallisuus oli avainsana, jolla päätöksiä perusteltiin, eikä vihjailuja päätöksen poliittisista motiiveista katsota hyvällä. Median muisti on kuitenkin lyhyt. Kun Donald Trump ehdotti vaalien siirtoa koronaturvallisuuden vuoksi kesällä 2020, sitä pidettiin uhkana demokratialle ja pelkona vaalien häviämisestä.

Kuntavaalit päästiin käymään lopulta ennen Juhannusta.  Äänestysprosentti jäi 55% paikkeille. Perussuomalaiset voittivat, mutta eivät niin paljoa kuin pelättiin odottaa. Selviä häviäjiä olivat Kepu, Sdp ja Vihreät. Kepu on koko ajan kipuillut ja kaivanut lähtökuoppia hallituksesta. Veikkaan, että lähtö tulee tänä vuonna, viimeistään ensi vuonna. Naivistiseen idealismiin realismin sijaan taipuvainen Vihreät on myös kahden vaiheella. Vihreät on kaksi kertaa lähtenyt hallituksesta ydinvoiman lisärakentamisen takia. Nyt sitä pitäisi puhtaana energiamuotona kannattaa. Vihreille päätös ei tällä kertaa näytä oleva yhtä “dramaattinen”. Riita tehdään varmaankin Kepun kanssa hiilinielujen hakkaamisesta.

Luoja säät säätää, vaikka ihminen niihin pystyisi vähän vaikuttamaankin. Parempi kuitenkin pieni lämpeneminen kuin massiivinen jääkausi. Omien laskelmieni mukaan hiilidioksidin lisääntyminen yläilmakehässä, samoin kuin lisääntyvät metaanipäästöt sulavista Siperian soista alkavat kohta vaikuttaa lämpötilaa laskevasti. Tulevassa auringon säteilyssähän on paljon myös lämpösäteilyä, joka siroa takaisin avaruuteen hiilidioksidin, metaanin ja vesihöyryn vaikutuksesta.

Ihminen ja ilmaston lämpeneminen hävitti mammutit

Uuden tutkimuksen mukaan, jos puolet Saharan autiomaan pinta-alasta peitettäisiin aurinkokennoilla, ilmasto lämpenisi maailmanlaajuisesti noin 0,4 astetta. Lisäksi Amazonin sademetsä kuivuisi selvästi nykyisestä. Lämpeneminen olisi suurinta Saharan itsensä alueella (2,5 °C), mutta seuraavaksi suurinta pohjoisilla napa-alueilla.

Arviolta miljardin vuoden kuluttua ilmassa on niin vähän happea, että kaikki vähänkään monimutkaisempi elämä Maan päällä on tuhoutunut. Näin arvioivat japanilaiset tutkijat. Keskeinen syy on Aurinko, joka ikääntyessään muuttuu kuumemmaksi ja lämpöä imevä hiilidioksidi hajoaa.

Emme voi kiistä hiilidioksidin merkitystä ilmastonvaihteluun. Siihen vaikuttavat kuitenkin myös monet muut tekijät, jotka ilmastopolitiikassa olisi otettava huomioon. Pulmana tässä on, että emme tiedä, kuinka paljon ihmisen toiminta vaikuttaa hiilidioksidin kokonaismäärään ja mikä vaikutus sillä on ilmastoon. Emme myöskään tiedä kovin paljon siitä, mitkä muut tekijät vaikuttavat ilmaston muuttumiseen. Emme tiedä sitäkään, mikä on eri tekijöiden kokonaisvaikutus. Edes siitä meillä ei ole varmuutta, onko ilmastomme eri aikaväleillä kaiken kaikkiaan lämpenemässä vai kylmenemässä.

Maapallon keuhkoina tunnettu Amazonin sademetsäkään ei valitettavasti ole enää nimensä veroinen. Viimeisen vuosikymmenen aikana sademetsän Brasiliassa sijaitseva osa on vapauttanut ilmakehään 20 prosenttia enemmän hiilidioksidia kuin se on imenyt sitä itseensä.

Sähköautojen akkuihin, tuulivoimaloihin, aurinkopaneeleihin ja esimerkiksi uusiutuvan energian akkuvarastoihin tarvitaan metalleja. Niiden nykyinen tuotanto on kuitenkin IEA:n mukaan aivan liian pientä, jotta se riittäisi niihin toimiin, joita tarvitaan ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi. Ja vielä on täysin ratkaisematta, millä tehdään se sähköenergia, jolla kaikki maailman akut tulevaisuudessa ladataan.

Hävittäjähankinnat saatiin myös ennen Joulua maaliin. Raati päätyi odotetusti Naton käyttämään F35:een. Ruotsi ja Ranska osoittivat heti pettymyksenä valinnan johdosta. Venäjä ei ole toistaiseksi valintaa kommentoinut. Eipä heidän Suhoi-kalustoaan ehdokkaiden joukossa tällä kertaa olutkaan. F35-kalusto oli reippaassa erikoistarjouksessa. Vain 8 mrd €. Risteilyohjukset lisähankintana. F35-koneet raportoivat paikka- ja toimintatietonsa suoraan Naton tietokantoihin. Naton kaluston saaminen Suomeen on tietysti strategien voitto Amerikalle. Hinta laitetaan juuri sille tasolle, jolla kaupat syntyy. Suomi on defacto Natossa, vaikka ei ole Naton jäsen. Liitos on mielestäni lujempi kuin natsiliitos jatkosodan alkaessa. Nähtäväksi jää, pelottaako vai ärsyttääkö tämä Suomen natokeimailu Venäjää. Jos nyt kokeiltaisiin, Nato jäisi toiseksi. Mutta voitti sitten kumpi puoli tahansa, Suomi varmasti häviää. Sen vuoksi maa kannattaa pitää omavaraisena leivästä ja lihasta. Voi tulla vielä aika, jolloin joudumme itse keräämään puolukkamme.

Hybridivaikuttamisesta on paljon puhuttu. Asia tunnistettiin syksyllä Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. Muutama sata Irakin pakolaista yritti tähän eurooppalaiseen paratiisiin ja vapauden kehtoon. Valkovenäjän katsottiin suhtautuneen pakolaisiin myötämielisesti, jopa tarjonneen heille kyydin. Mediapisteet konfliktista keräsi EU-maa Puola. Piikkilankaa vedettiin monta kilometriä. Varmuuden vuoksi sitä vedettiin myös Viron ja Latvian rajoille. Suomessakin erikoisjoukot ainakin harjoittelivat piikkilankavyyhdin ripeää avaamista.

Vuonna 2015 Suomeen tuli yli 32000 pakolaista, lähinnä Haaparannan kautta Ruotsista. Pakolaiset olivat vaeltaneet halki Euroopan. Etelä-Ruotsissa ruotsalaiset tarjosivat heille ilmaisen bussikuljetuksen Suomen rajalle. Oliko se hybridivaikuttamista? Eipä tietenkään. Hybridivaikuttamista on vain kaikki mitä Venäjä tekee tai sanoo.

Koska toisesta maailmansodasta ja fasistien valtaannoususta on jo liian pitkä aika, ihmisillä on ollut aikaa miettiä tasa-arvokysymyksiä. Ei ole enää helppoa olla valkoinen hetero. Sanan- ja julkaisuvapauden nimissähän tehdään nykyään kaikenlaista. Esimerkiksi piirretään pilakuvia toisten jumalista. Päivi Räsänen sai syytteen siteeraamalla Raamattua. N-sanan käyttö on erityisen tuomittavaa. Sen sai huomata myös Esko Valtaoja, joka siteerasi Astrid Lindgreniä 50-luvulta ja mainitsi haastattelussa Peppi Pitkätossun isän olleen neekerikuningas. Muistelisin myös kuulleeni Pekka Tiilikaisen todenneen vuoden -52 olympialaisten selostuksessa, että enimmät mitalit pikamatkoilla veivät neekerit. Raamatussa on niin paljon rasistisia kannanottoja, että raamatut pitäisi kaikki polttaa. Muissa tapauksissa pärjättäisiin ehkä pelkällä sensuurilla. Joka tapauksessa eskimopuikkojen nuoleskelu pitää lopettaa. Mutta kukaan ei ole tuominnut ryssä-sanan käyttöä. Joten tulkitsisin, että ryssiä voi edelleen sanoa ryssiksi syyllistymättä lain tarkoittamaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

 Afganistanin viimeisin sota päättyi Yhdysvaltojen ja sitä tukevien ISAF-joukkojen surkeaan pakenemiseen. Suomalaisille Afganistan-operaatio myytiin tyttöjen koulutuksella, vaikka kyse oli USA-suhteista. Sodalla saatiin aikaan vain kuolemaa ja kaaosta. Amerikkalaiset lähtivät heinäkuun alussa yön pimeydessä kuin varkaat. Kalusto jätettiin ryöstelijöille. Paikallisille asevoimille amerikkalaiset eivät vaivautuneet ilmoittamaan mitään. Ei edes tuota: koettakaa nyt pojat pärjätä. Mukaansa he ottivat myös 20 vuoden aikana kerätyn kiitollisuuden ja hyvän tahdon. Sitäkään he eivät afgaaneille jättäneet. Kuukaudessa Taliban valtasi maan takaisin. Kabulin lentokenttä oli kaaoksessa. Länsimaat yrittivät pelastaa tulkkejaan ja muita vasikoitaan lentokentälle rynnivien ihmismassojen joukosta. Meno muistutti elävästi Vietnamista lähtöä tai Die Hard 3:sta. Afganistan näytti karulla tavalla, että emme elä maailmassa, jossa kaikki haluavat perustuslaillista demokratiaa ja ihmisoikeuksia samalla tavalla. Miekkalähetyksen aikakausi tuli jälleen tiensä päähän. Tästä nöyryytyksestä Yhdysvallat ei aivan heti selviä.

EU oli Afganistanin luhistumisesta täysin kuutamolla. Se ei ehtinyt saada kasaan edes huippukokousta, ei mitään lausuntoa, ei evakuoinnin koordinointia. Pieni Suomikin sentään lähetti oman koneen noutamaan pakenevia.

Muuten EU:n vuosi meni normaalissa toiminnassa. Vähän äksyiltiin Britannialle kalastuskiintiöistä, mietittiin koronatukia ja hiilen päästökauppaa. Puolan populistihallitus aiheuttaa aina päänvaivaa. Lokakuussa se linjasi, että Puolan perustuslaki menee EU-lakien yläpuolelle. Suomi on tietysti mallioppilas. Hallitus jaksoi koko kevään saarnata, että on oikein, jos annetaan 7 mrd ja saadaan 3 mrd takaisin. Jarrutuskeskusteluista huolimatta eduskunta hyväksyi keväällä EU-tuen 2/3-enemmistöllä. Monen asiantuntijan mielestä tämä korvamerkitty EU:n elvytysraha on Suomelle kallista, hidasta, tehotonta ja jopa taloudellisesti kyseenalaisia.

Suomettumisesta alettiin puhua 70-luvulla, ja se on yhä voimissaan. Nöyristelyn kohde vain on muuttunut. Nykyään suomettutaan länteen. Enkä ymmärrä, mikä Lenin palvomisessa oli niin erikoista? Leninhän sentään perusti tyhjästä kommunistisen diktatuurin tsarismin raunioille. Moni on nähnyt Leninin, Lenin oli jotain todellista, toisin kuin Jumala, joka on mielikuvitusolento, niin kuin joulupukki tai hammaskeiju. Ja kuinka monta miljoona ihmistä jumalien nimissä on tapettu!

Uusi vuosi tuo uudet haasteet ja vanhatkin on vielä ratkaisematta. Nyt jos koskaan pitää ajatella liian pitkälle! Oiva Paloheimoa lainatakseni: "Päämäärästään tietoinen ihminen eksyy harvoin oikealle tielle."

Muistakaa turvavälit! Omikron on kova tarttumaan! Jo kivikauden ihminen ymmärsi, että sosiaalisuus on perseestä. Vähintään nuijan mentävä turvaväli on pidettävä!

Onnea  Timo Soinille uuden työpaikan haussa!

Onnea Paavo Väyryselle, Suomen viralliselle toisinajattelijalle!

Onnea Krista Kiurulle tulevan perheenlisäyksen johdosta!

Jaksamista Suomen viljantuottajille, maidontuottajille ja lihatuottajille teidän elintärkeässä, mutta kannattamattomassa työssänne.

Jaksamista Jari Aarniolle, joka on todettu syylliseksi lähes kaikkeen tässä maassa. Toivottavasti pääsit joululomalle, vaikka loma-anomus varastettiinkin.

Jaksamista ja viisautta Vladimir Putinille. Maailman suurimman maan koossa pitämisessä ymmärrettävästi riittää haasteita.

Jaksamista Joe Bidenille ja varovaisuutta portaissa ja koirankusetuslenkeillä.

Jaksamista kaikille siivoojille, jotka tekevät raskasta ja aliarvostettua, mutta erittäin tärkeää työtä.

Jaksamista vanhuksille ja heidän väheneville hoitajilleen koronakriisin keskellä.

Jaksamista kaikille hoitoalan työntekijöille, vaikkei luvattuja koronabonuksia tullutkaan.

Jaksamista kaikille suomalaisille. Yrittäkää olla tekemättä typeryyksiä. Älkää ainakaan äänestäkö demareita tai vihreitä!


Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

 

Pentti Linkola, messias vain marttyyri?

commons.wikimedia.org/wiki/File:Pentti_linkola.jpg

 

Anneli Jussila on kirjoittanut kirjan nuoruuden ihastuksestaan ja suuresti arvostamastaan Pentti Linkolasta, tuosta Ritvalan kylähullusta. Lähtökohdistaan johtuen teosta ei voi liiasta objektiivisuudesta moittia. Linkolaa laitetaan hieman isompiin saappaisiin kuin ne nokialaiset, joissa hän koko pariviikkoisen linturetkensä ajan tapasi nukkua. Objektiivisuus ei sinänsä ole mikään hyve. Linkolan kanssa eläneen ja kaiken kokeneen henkilön mielipiteet ja tulkinnat voivat yhtälailla olla kiinnostavia.

Pentti solmi mielellään suhteita älykkäisiin ja filosofointiin taipuvaisiin henkilöihin. Varsinkin naisiin. Erityisesti, jos he pystyivät pitämään venettä sivutuulessa verkkojen kokemisen ajan tai hurmaantumaan auringonnoususta Itäkairassa.

80-luvulla Pentistä oli tullut tunnettu luontofilosofi kirjoituksillaan ja pysähtyneeseen 40-luvun omavaraistalouteen tähtäävällä elämäntavallaan. Linkolasta levisi voimakas alfa-uroksen tuoksu, joka oli sekoitus liian lämpimässä säilöttyä kalaa ja pesemättömän paidan hikeä. Siinä oli varmaan ripaus muitakin, tässä erittelemättömiä ainesosia. Moni tyttö kävi tutustumassa, mutta moni tuli toisiin ajatuksiin. Unelmat paremmasta maailmasta hävisivät, kun elämän karuus paljastui. Laatokkamallisen veneen soutaminen syysmyrskyssä tai parin päivän patikointi kairassa, eväänä vain savustettu lahna oli monelle liikaa. Anneli jäi pidemmäksi aikaa. 

Kirjassa esitellään kevyesti erinäisiä sattumuksia vuosien varrelta. Milloin ollaan kalassa, milloin linturetkellä. On kesä, satakieli laulaa lehdossa. Tavataan ystäviä ja keskustellaan luonnosta, sen tulevaisuudesta ja ihmisen osasta siinä. Kirjan loppuosa on puisevaa filosofista pohdintaa. Linkolan sanomisia ja kirjoituksia vertaillaan lähes kaikkiin maailman filosofeihin, niitä tulkitaan ja aina löytyy yhtymäkohtia. Aleksis Kiven seitsemästä veljeksestä tietysti löytyy arkkityyppi meille jokaiselle, mutta ei edes Väinämöistä jätetä yksin virittelemään hauenluista kanneltaan kalevalalaiseen sankaritarustoon. Pentti Linkola käväisee sielläkin.

Lopuksi Linkolasta tehdään puoliväkisin uskonnollista persoonaa. Hän ei ollut puhdas evolutionisti tai darwinisti, vaan uskoi omalla tavallaan korkeimpaan voimaan. Vanhoilla päivillään hän liittyi takaisin kirkkoon, lauloi virsiä ja pohti Jumalan manifestaatiota luonnossa. Jos hän ei kirjan mukaan ollut suorastaan Messias, niin jonkinlainen mystikkomunkki kuitenkin. Tietysti hyvä, että tulkinnat käsittelevät tapahtumia tässä ajassa. Muuten saattaisi käydä niin kuin aikanaan evankelistoille, jotka kirjoittivat tutkielman Jeesuksesta 300 vuotta hänen kuolemansa jälkeen kuulopuheiden perusteella. Pentti Linkolakin olisi muka kävellyt vetten päällä, vaikka todellisuudessa käveli sentin jäällä.

Filosofia on käsitys maailmasta ajattelun tasolla tiettynä aikana. Filosofointi on käsitysten erittelyä ja analyysiä. Filosofiksi pääset, jos pysytyt raflaavat mielipiteesi esittämään riittävän juohevasti, mielellään kirjallisessa muodossa, ja kun kuolemastasi on kulunut mielellään yli 100 vuotta. Tieteenä filosofia on roskaa. Maallikot kutsuvat sitä paskan jauhannaksi. Sillä on kuitenkin voimakas terapeuttinen ja ihmisen sosiaalisuuteen liittyvä aspekti. Ihminen kaipaa filosofointia. 

Erilaisiakin tulkintoja filosofiasta tietenkin esitetään. Jotkut pitävät filosofiaa kaiken tieteen perustana. Tällä kaiketi voidaan viitata korkeintaan tiedon käsittelyn metodeihin, jotka tavallaan periytyvät filosofiasta. Antiikin aikana tietysti kaikki tiede oli filosofiaa, koska elämästä ja aineesta ei juuri mitään ymmärretty. Itse olen aika pitkälle Ludvig Wittgensteinin kannalla, jonka mukaan filosofia ei ole mikään tiede ja filosofien suurin virhe on, että he pitävät itseään tiedemiehinä. Wittgenstein myös kertoi lukeneensa elämässään vain muutaman filosofisen teoksen ja katuvansa syvästi niidenkin lukemista. Silti häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä filosofina.

Wittgensteinin ja Linkolan välillä löytää paljon yhtymäkohtia. Molemmat olivat persoonina tosi erikoisia. Wittgenstein analysoi kielen loogista rakennetta pakonomaisella vimmalla. Joskus hänen tutorinsa Bertrand Russell olikin kysynyt synkkiin ajatuksiin vaipuneelta ja huoneessa koko yön edes takas ravanneelta Wittgensteinilta, että mietitkö logiikkaa vain syntejäsi. 

Yliopistoura ei Wittgensteinia juuri kiinnostanut. B.Russell sai hänet vaivoin väittelemään tohtoriksi. Väitöskirja oli outoon hakemistopuuhun jäsennelty Tractatus Logico-Philosophicus. Siinä Wittgenstein määritteli kielen rajat seuraavilla pääkategorioilla: 

• 1) Maailma on tosiseikkojen  kokonaisuus, 
• 2) Tosiseikka on yksityisten asioiden vallitsemista, 
• 3) Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia, 
• 4) Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet, 
• 5) Lauseet ovat totuusfunktioita, 
• 6) Totuusfunktiolla on tietty muoto, 
• 7) Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Filosofoinnin lisäksi ihmisen toimintaa on ohjannut usko johonkin korkeimpaan voimaan. Jumalan ja pyhyyden etsiminen ja kokeminen on meillä geeneissä ainakin neandertalin ajoilta. Uskon synnyttää pelko jostain selittämättömästä. Ihminen tajuaa kuolevansa. Kaiken päättyminen ahdistaa. Onko maa, taivas ja aurinko olleet iäti? Uskontoihin liittyy tietty menetelmä. Pitää elää hyveellisesti tietyn kaavan mukaan. Palkintona on pelastuminen, taivas. Jos et noudata sääntöjä, sinua rangaistaan, joudut helvettiin tai inkarnoidut apinaksi. Muihin uskontoihin kuuluvat ovat vääräuskoisia, heidät koetetaan kukistaa tai käännyttää. Uskonto on myös poliittisen vallan väline. Sillä hallitaan massoja.

Mielestäni kauneinta mitä ihminen on saanut aikaan on kvanttifysiikka. Sen todistaminen, että maailma syntyy satunnaisesti tyhjästä ei kuitenkaan ole saanut varauksetonta kannatusta, ei edes ns. ”sivistyneistön” keskuudessa.  Vielä nyt 2020-luvullakin, jos kadun ihmisiltä kysytään, yli puolet saattaa tunnustaa uskovansa Jumalaan.

Pentti Linkolalle annettiin paljon anteeksi, vaikka tiedettiinkin, ettei toiminta täysin terveeltä vaikuta. Pikkupoikana hän keräsi Elannon maitoautojen rekisterinumeroita. Myöhemmin hän hurahti lintuihin. Sitäkin hän teki yhtä pakonomaisesti, kaikkensa antaen, itseään säästämättä. Samanlainen pakkoneuroottinen toiminta on tyypillistä kaikille lintumiehille.

Pentti Linkola osasi lukea ja kirjoittaa jo viisivuotiaana. Hän luki erilaista kirjallisuutta koko elämänsä. Kirjoittaminen oli hänelle helppoa. Suomenkielen sanat asettuivat, kuin maagisen voiman vetäminä, mielekkäiksi lauseiksi. Hänen teksteissään oli outoa voimaa, olipa kyseessä sitten essee, proosa tai lintukäsikirjan lajikuvaus.

Olen kyllä lukenut kaikki Linkolan kirjat. Mutta itseäni eniten vaikuttanut asia on tietoisuus siitä, että jossain Panelian soilla Pentti 50-luvulla rengasti Satakunnan viimeiset muuttohaukat. Sitä mietin usein, kun ajelen Kiukaisten ohi Euraan. Se vaikuttaa ehkä juuri siksi, että muuttohaukat ovat jo kauan sitten kadonneet, eikä ole enää Panelian soitakaan.

Kun olin pieni, metsät avautuivat suoraan kotiovelta sankkoina, täynnä salaisuuksia. Vanhassa metsässä ihminen kokee pyhyyden, hiljaisuuden ja kuoleman. Ihmiset kaipaavat lapsuutensa maisemaan. Se ei kuitenkaan palaa takaisin. Sen takia meidän on pystyttävä haltioitumaan hakkuuaukoistakin. Mikä avaruus, autius, pysähtyneisyys niihinkin sisältyy, mutta kuitenkin toivo uudesta.

Saattaa olla, että ilmasto lämpiää ja meret kiehahtaa. Silloin happi loppuu ilmasta, mutta se ei ole insinöörille iso ongelma.  Saahan Marsiinkin jo varata matkoja, eikä sielläkään ole happea. Ilmaston lämpenemisestäkään ei pidä ahdistua. Tulee vielä jääkausiakin. Mutta joskus kaikki varmasti päättyy. Sinä iltana palaamme kaikki kotiin tuntemattomia teitä.

pixnio.com/fi/media/kalastusvene-puinen-hylatty-vanha-tulva