Kun sonnimullikka syö kesän heinää metsäniityllä ja syksyllä minä syön sen sonnimullikan, olen mielestäni kasvissyöjä. Mitään muuta ei käytetty kuin kasvien varastoimaa auringon energiaa, jonka kasvissyöjä muutti minulle paremmin sulavaan muotoon. Kasvissyöjän tuottamalla lannalla voidaan kasvattaa lisää heinää seuraavana vuonna.
Olen elänyt lapsuuteni maatalousvaltaisessa pienviljelijäympäristössä, jossa ei yksinkertaisesti ollut varaa antaa lehmille erikoisrehuja. Aineen kierto oli siltä osin suljettu. Maitoa ja lihaa silti saatiin. Vähän myyntiinkin. Voidaan myös ajatella hirvieläintä, jonka liha kaikilta osin on puhdas kasvisperäinen luonnontuote.
Olen sekasyöjä, kuten kaikki ihmiset. Pystyn kyllä syömään hedelmiä, tiettyjä kasviksia keitettynä, mutta heinän ja oksien jalostamiseen tarvitsen kasvissyöjäeläintä, energian muuttamiseksi syömiskelpoiseksi proteiinipommiksi. Jokainen voi tietysti syödä mitä huvittaa, tietyin reunaehdoin.
Lihansyönnin vastustaminen ekologisesta näkökulmasta perustuu kiistanalaiseen paradigmaan, että pystymme jotenkin vaikuttamaan maapallon globaalisäähän nyt ja tulevaisuudessa. Kovin moni ei näytä muistavan, että aivan äskettäin oli jääkausi ja elämme nyt jääkausien välistä lyhyttä lämpökautta. Ihmisen toiminta voi tätä lämpökautta asteen pari muuttaa ja viedä seuraavaa jääkautta hieman kauemmaksi, mutta se tulee varmasti. Kunnes sitten n. mrd. vuoden kuluttua aurinko on liian kuuma, jääkaudet lakkaavat ja jäämeri muuttuu sopivanlämpöiseksi kylpyvedeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti