 |
Flick.com |
Kerrotaan, että joskus muinoin susi nulkkasi tunturissa nälissään ja näki lappalaisen porotokkansa kanssa. Pailakat porot säntäilivät sinne tänne eikä lappalainen saanut niitä kokkoon. Suden kävi lappalaista sääliksi. Se meni lappalaisen luo ja tarjoutui hänelle pororengiksi. Susi asetti työlleen kolme ehtoa.
”Ensiksi vaadin, että annat minulle joka päivä jotain syötävää, luun kaluttavaksi ja vettä juotavaksi.”
”Toiseksi vaadin, että kun tulen illalla väsyneenä paimenesta, annat minun hetken levätä nuotion lämmössä, etkä hakkaa minua.”
”Kolmanneksi vaadin, että kun tulen vanhaksi ja raihnaiseksi enkä enää jaksa vartioida tokkaasi, tapat minut hirttämällä.”
Lappalainen suostui suden vaatimuksiin ja niin sudesta tuli koira ja tärkeä työtoveri pohjoisen miehelle.
Lappalainen uskoi, että ihmisen lisäksi koiralla oli sielu. Sen takia koiraa ei saanut tappaa puukolla eikä luodilla. Se piti hirttää. Usein miehen rakas koira pantiin hautaan miehen viereen.
Kun perheeseen tuli uusi koiranpentu, se oli kaikkien ystävä. Heilutti häntäänsä, nuoli naamat ja katsoi silmiin. Se halusi sanoa, että hän tulee aina olemaan teille luotettava toveri, mutta samalla se pyysi, että sitten kun hänestä tulee vanha ja raihnainen, älkää jättäkö häntä yksin kuolemaan. Tappakaa hänet hirttämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti